Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät vuosittain. Lauma on susien elämisessä perusyhteisö.Susilauma on perheyhteisö, joka muodostuu susiparista eli Alfaparista ja niiden eri-ikäisistä jälkeläisistä ja muutamasta tulokassudesta.
Muunlaisiakin rakenteita on tavattu, mutta ne ovat harvinaisempia. Yksinäiset sudet ovat yleensä laumasta karkotettuja vanhoja yksilöitä. Tai sitten 1-5 vuoden ikäisiä laumansa jättäneitä yksilöitä, jotka pyrkivät luomaan uuden lauman.
Kaikkia syitä siihen, että nuori susi karkoitetaan synnyinlaumastaan tai lähtee siitä ei tiedetä.
Laumassa susilla on tarkka arvojärjestys - vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi johtaa johtajauros tai -naaras. Johtajaparia laumassa kutsutaan alfapariksi. Alfaparin uros ja naaras edustavat laumassa voimaa ja suuruutta. Tämän johtavan pariskunnan liitto on elinikäinen.
Pääsääntöisesti vain alfapari saa susilaumassa jälkeläisiä. Vakiintuneissa laumoissa sisäinen säätely rajoittaa lisääntymisen yleensä alfaparin etuoikeudeksi. Susilaumassa arvoasteikossa matalimmalla ovat nuorimmat sudet.
Helmi- maaliskuun aikana jotkut susilauman jäsenistä voivat saada häädön, sillä kiima-ajan koittaessa laumassa tehdään tilaa nuoremmalle sukupolvelle eli alkukesästä syntyville pennuille.
Susille annetaan nimiksi näitä kreikkalaisia aakkosia sen mukaan, mikä on niiden asema lauman hierarkiassa eli arvoasteikossa.
Alfa on ensimmäinen kirjain kreikkalaisessa aakkostossa. Alfa-uros ja Alfa-naaras johtavat laumaa. Beta-susi on laumassa eräänlainen johtavan parin lähin apulainen - muun lauman yläpuolella oleva. Betan aseman tärkeys korostuu lisääntymisjaksolla ja se osallistuu erityisen aktiivisesti Alfa-parin jälkikasvun hoitoon.
Beta-susien asema voi laumassa vaihdella, se voi olla tärkeämpi taikka vähäisempi, tapauksesta riippuen.
Alhaisimmassa asemassa laumassa on Omega, jollaisia laumassa on yksi. Omegat joutuvat ottamaan kaikilta muilta lauman jäseniltä eniten kurinpitoa ja ylemmyyden osoituksia. Omega on lauman leikkisin jäsen, ja poistaa laumasta sen sisäisiä jännitteitä tällä ominaisuudellaan.
Sudet liikkuvat paljon, niin lauman jäsenet reviirinsä alueella kuin yksittäiset nuoret sudet etsiessään itselleen kumppania ja omaa reviiriä. Nuoret yksilöt kulkevat pitkiä matkoja ja ne voivat päätyä satojen kilometrien päähän synnyinreviiriltään.
Maailman pisimmän tiedossa olevan matkan teki Etelä-Norjassa vuonna 2003 GPS-pannoitettu susi, joka vaelsi linnuntietä 1100 km päätyen Suomeen Saariselän alueelle vuonna 2005.
Poronhoitoalueen itäosissa ja muualla Suomen itärajalla sekä sudet että kaikki muutkin pedot liikkuvat usein molemmin puolin rajaa. Raja-alueilla ne ovat siis ”kahden maan kansalaisia”.
Rajoja ylittäessään pedot joutuvat kulkemaan erilaisten aitojen ali ja läpi. Verkkoaidan alituskohtia voi olla useissa eri paikoissa. Samanlaisia rajoja ovat myös paliskuntien raja-aidat ja peura-aita poronhoitoalueen etelärajalla Suomussalmen ja Kuhmon rajalla.
Tiedot ovat Tunturi suden kotisivuilta. Teksti voi olla ajoittain samanlaista, kun en välttämättä ole keksinyt parempaa rakennetta. Sivuilla lukee kuitenkin lupa kopioida tietoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti